Pystykarsinta


Contents

Männyn pystykarsinta

Pystykarsinnassa rungon tyveltä poistetaan eläviä tai kuolleita oksia. Sahaamalla oksia 4-6 metrin korkeudelle kasvatetaan oksattoman puuaineen määrää tyvitukissa. Poistettaessa kerralla liikaa eläviä oksia, puun kasvukyky heikkenee. [1]. Siksi parhaaseen tulokseen, erityisesti ravinteikkeemmilla mailla [2], päästään karsimalla puustoa kahdessa vaiheessa [1]. Ensin 5-7 metrin valtapituudessa olevaa puustoa voi karsia kolmen metrin korkeuteen ja toisessa vaiheessa, 5-10 vuotta myöhemmin, karsintaa voi jatkaa 5-6 metrin korkeuteen. Männiköiden yksivaiheinen karsinta kannattaa tehdä neljän metrin korkeuteen [2]. Puun kasvukyvyn kannalta on tärkeää jättää latvuksen pituudesta vähintään 70 % karsimatta. [1]. Oksia voi karsia oksasahalla, jossa on neljän metrin mittainen varsi tai oksasaksilla [2]. Oksat sahataan puun rungon myötäisesti. Karsittaessa on oltava varovainen etteivät oksat repeydy [2], sillä puun rungon tulisi muutoin säilyä vaurioittumattomana. Pystykarsinnan korkeat kustannukset kaventavat sen laajamittaisempaa soveltamista, mutta karsinnalla voidaan lisätä puun arvoa. Männyllä karsintakohtaan kehittyy kyljestymistä hidastava pihkatappi. [1]. Pystykarsintaan voi saada kestävän metsätalouden rahoituslain (Kemera) mukaista tukea [3].

Paras ajankohta männyn oksakarsinnalle on kevättalvi, sillä syksyllä sienituhoriski on suurempi [1]. Männyn karsintaan soveltuvaa aikaa Etelä-Suomessa on 1.2.-15.9., Väli-Suomessa 1.1.-15.9. ja Pohjois-Suomessa 16.11.-3.1.8. [4]. Keväällä nila-aikaan karsittaessa rungot vaurioituvat herkästi [1]. Syyshaavakka (Phacidium coniferarum) infektoi lepokauden aikana pystykarsittuja mäntyjä. Alttiita tartunnalle ovat myös kuusi, lehtikuusi, kontortamänty ja douglaskuusi. Mikäli sienen rihmasto pääsee kasvamaan puun rungon ympäri, puu kuolee. [5].


Kohteen valinta

Oksakarsintaa kannattaa tehdä männikössä, jossa valtaläpimitta on 7-13 cm. Tätä järeämmässä metsikössä karsinnan hyödyt eivät ehdi realisoitua ennen päätehakkuuta. [1]. Karsittaviksi puiksi tulee valita sellaisia parhaita puita, jotka jäävät kasvamaan päätehakkuuseen saakka. Männikössä olisi hyvä karsia 500 runkoa hehtaarilta. [2]. Karsittaviksi puiksi kannattaa valikoida suoria, nopeakasvuisia ja ohutoksiaisia puita, koska tuolloin oksatonta puuainesta ehtii muodostua eniten. Karsittavien oksien paksuuden tulisi olla korkeintaan 20-25 mm. Oksakulman olisi hyvä olla suuri (runkoon nähden kohtisuora), sillä se vaikuttaa paljastuvan sahauspinnan kokoon. Puun kasvukyky ja karsitun oksan paksuus vaikuttavat kyljestymiseen kuluvaan aikaan, joka vaihtelee muutamasta vuodesta pariinkymmeneen vuoteen. [1].

Tutkimuspuistossa on männyn pystykarsintakokeella nähtävissä pystykarsinnan eri vaiheita.

Kuusen ja lehtikuusen pystykarsinta

Meillä kuusen pystykarsintaa on rajoittanut puun lahonarkuus. Kuusen soveltumattomuus pystykarsintaan pohjautuu Lakarin vuonna 1920 tekemään tutkimukseen, jonka lopputuloksissa pääteltiin, että:

”Lahovikaisuus on yleinen karsituissa puissa ja varsinkin karsimisen jälkeen kasvaneessa osassa runkoa sekä sillä osuudella, josta oksat ovat karsitut. –Toimitetut tutkimukset osoittavat näin ollen, että karsiminen kuusissa aiheuttaa, paitsi huomattavaa kasvun heikkenemistä, myöskin lahovikaisuutta, jonka vuoksi kuusen tuoreiden oksien karsimista olisi vältettävä.” [6].

Sittemmin on Keski-Euroopassa ja muissa Pohjoismaissa kuusen pystykarsinnasta saatu positiivisia tuloksia. Suomen osalta asiasta tarvitaan vielä jatkotutkimuksia. [1]. Esimerkiksi vuonna 1987 perustetussa kuusen pystykarsintakokeessa on koepuista karsittu eläviä ja kuolleita oksia. Tulosten perusteella huolellisesti suoritettuna kuusen pystykarsinta näyttäisi olevan mahdollista ja tuottavan oksatonta tyvitukkia. [7]. Kuusella ja lehtikuusella karsintakohtaan syntyvä pihkatappi jää lyhyemmäksi kuin männyllä, tai sitä ei synny lainkaan [7].

Lehtikuusen karsinta on suositeltavaa toteuttaa kahdessa vaiheessa. Ensimmäinen vaihe tulisi tehdä puuston ollessa 8-12 cm paksuisia rinnankorkeudelta mitattuna, ja karsintakorkeus tulisi ulottaa 2,5-3,5 metrin korkeuteen. Toinen vaihe tulee ajankohtaiseksi silloin, kun ensimmäisen karsinnan jälkeen latvuksen alaoksat alkavat kuolla. Tällöin karsintaa jatketaan 5,5-6,0 metrin korkeuteen. Ensiharvennus kannatta ajoittaa tehtäväksi pienellä viiveellä jommankumman karsintavaiheen jälkeen. [8].


Kuusen pystykarsinta kannattaa tehdä kevättalvella

Kuusen pystykarsinnassa ovat voimassa samat ohjeet kuin männyn pystykarsinnassa. Karsinta kannattaa ajoittaa varhaiskeväälle, maalis-huhtikuulle. Kesällä toteutettu karsinta sisältää korkeamman sienitartuntariskin, joten kesään ajoittuvaa karsintaa ei suositella. Myöhäissyksyllä ja alkutalvesta sieni-infektio on myös hyvin todennäköinen, joten silloin karsintaa ei kannata tehdä. [7].

Paras karsintatulos kuusikossa saadaan, kun karsittavat puut ovat nuoria, hyväkuntoisia ja -kasvuisia, ja kun työ tehdään huolellisesti pienellä pakkaskelillä oksien ollessa eläviä tai äskettäin kuolleita. [7]. Elävien oksien karsiminen on Hyvien metsänhoitosuositusten vastaista [4], joten karsittaessa eläviä oksia on itse kannettava vastuu.

Koivun pystykarsinta

Koivun pystykarsinnasta voi seurata värivikoja ja lahoa. Riski on suurempi kuin havupuilla. Siksi koivun oksakarsinnassa kannattaa poistaa pienempiä oksia, joiden paksuus on korkeintaan 20 mm. [1]. Erään tutkimuksen mukaan edellä mainittua pienempien oksien katkominen oksasaksilla ei lisännyt vikoja. Koivun pystykarsintaa on soveliasta harjoittaa puuston valtaläpimitan ollessa 8 cm (rinnankorkeudelta mitattuna) ja noin 9-12 vuoden iässä kasvupaikasta riippuen. Karsimatta on jätettävä ainakin puolet koivun pituudesta. Karsinta on hyvä toteuttaa kahdessa vaiheessa mikäli lopullisen karsintakorkeuden halutaan ylittävän 4,5 m. Erityisesti sekapuina kasvavien rauduskoivujen oksakarsinta voi olla taloudellisesti kannattavaa. [9].

Koivun karsintaan soveltuvinta aikaa on heinä-elokuu. Koivun oksakarsintaa voi olla kannattavaa tehdä sahan sijasta oksasaksilla. Koivulle voi myös muodostua kyljestymisnopeutta hidastava tappi mahlasta ja kuoren paloista. [1].






Lähteet

  1. 1,00 1,01 1,02 1,03 1,04 1,05 1,06 1,07 1,08 1,09 1,10 Hynynen, J., Valkonen, S. & Rantala, S. (toim.), 2005. Tuottava metsänkasvatus. Metsäkustannus Oy. 221 s.
  2. 2,0 2,1 2,2 2,3 2,4 Metsäkeskus. Muut hoitotyöt. http://www.metsakeskus.fi/web/10156/53. Päivitetty 18.1.2012. Viitattu 2.7.2012.
  3. Metsäkeskus. Kemera-tuet. http://www.metsakeskus.fi/asiointi-ja-lomakkeet/kemera-tuet. Päivitetty 24.1.2012. Viitattu 24.7.2012.
  4. 4,0 4,1 Hyvän metsänhoidon suositukset 29.6.2006. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. Saatavilla: http://www.metsavastaa.net/files/metsavastaa/pdf/15FHyvan205Fmetsanhoidon5Fsuositukset2Epdf.pdf. Viitattu 23.7.2012.
  5. Metsätuho-opas. Metsäntutkimuslaitos. Saatavilla: http://www.metla.fi/metinfo/metsienterveys/opas/tuhonaiheuttajaluettelo.htm. Päivitetty 16.4.2012. Viitattu 9.7.2012.
  6. Lakari, O. J. 1920. Tutkimuksia kuusen karsimisesta. Metsätieteellisen koelaitoksen julkaisuja 2: 1-38. Helsinki.
  7. 7,0 7,1 7,2 7,3 Tuimala, A., Lehtimäki, J., Repola, J. & Sairanen, P. 2002. Kuusen pystykarsinta. Julkaisussa: Saranpää, P. & Verkasalo, E. (toim.). Kuusen laatu ja arvo. Vuosina 1994-2001 toteutettujen tutkimusten loppuraportti. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 841: 49-59.
  8. Reinikainen, J. (toim.) 1997. Lehtikuusi ja muut ulkomaiset havupuut. 2. painos. Kustannusosakeyhtiö Metsälehti. Gummerus Kirjapaino Oy, Saarijärvi. ISBN 952-5118-05-3.
  9. Kannisto, K. & Heräjärvi, H. 2006. Rauduskoivun pystykarsinta oksasaksilla – vaikutus puun laatuun ja taloudelliseen tuottoon. Metsätieteen aikakauskirja 4: 491–505.
Personal tools